In the woods

Lähimetsästä löytyy tänäkin vuonna monenlaista lenkkeilymaastoa. Pikkukuvat linkittyvät Dailymotioniin sijoitettuihin videoihin eli niiden alussa ja ympärillä saattaa esiintyä mainoksia (siirretään ihmisystävällisempään palveluun jahka ehditään vertailemaan soveltuvia).


video-2016-05-05-13-40-27 Jos haluaa varmistella, että lenkkeily lähtee mahdollisimman helposti käyntiin, löytyy siihen tarkoitukseen pitkä, polkumainen alamäki. Tämä ei ole se mäki. Tämä nousee kohtalaisen loivasti ylöspäin koko kilometrin verran ja tuhoaa tehokkaasti heikompikuntoisen luulot itsestään. Normaalisuorituksen jälkeen ei kuitenkaan pitäisi hengästyttää sen kummoisemmin ja jos kyse oli päivän ensimmäisistä nopeammista askeleista, tuntee kuinka stimuloivuus on virittänyt esiin tietynlaista "petomaisuutta", mikä lienee hyvä asia.

video-2016-05-05-13-44-45 Ei kaikkeen tarvitse aina olla hyvää selitystä. Jos tekee mieli poiketa reitiltä, jota pystyy ajamaan vaikka henkilöautolla, voi tehdä jyrkän käännöksen ja antaa tulla vastaan mitä vastaan tulee ja reakoida ilman erityisempää ennakkosuunnitelmaa. Pääsääntöisesti tämä tosin johtaa siihen, että edessä on liian korkeita ja tiheitä puita, alustankin vaihtuessa vauhdin tehokkaasti hyydyttävään sammaleeseen. Paikoitellen kuitenkin löytyy avaria reittejä, joita metsäkoneilla ajelijat ovat tuottaneet. Bonuksena tukkien yli hyppelyä.

video-2016-05-05-13-55-14 Jonkun mokoman katkottua runsaasti puita metsätien toiselta puolen, muuttui tunnelma metsässä aivan toisenlaiseksi, mutta ei se metsätien erittäin mukavaa tuntumaa miksikään muuttanut. Metsätie on alustana sellainen, että se on juuri sopivan kova, mutta kuitenkin myös juuri sopivan pehmeä. Muina etuina on se, että kun pitää vauhdin sellaisena, ettei se tempoile, rasitus ei kohdistu kuin muutamiin kohtiin ja siihen totuttuaan, voi jatkaa lenkkeilyä vaikka kuinka pitkään. Sama toimii myös asfaltilla, mikä alkaisi ihan tuosta läheltä.


video-2016-05-05-14-06-18 Metsän eräältä sivulta alkaa maaseudulle vievä asfaltoitu reitti, jossa ei lumettomina vuodenaikoina vaikuttaisi tulevan vastaan käytännössä ketään. Alkuvaiheiden osalta hiukan enemmän syytä kuunnella, josko takaapäin on tulossa auto, mutta aika pian alkaa kaikesta ylimääräiseksi määriteltävästä vapaa, kumpuilematon reitti, jonka molemmin puolin on enimmäkseen peltoa, harvojen talojenkin ollessa jossain kauempana tiestä.

video-2016-05-05-14-24-01 Ja katso. Ihka aito metsäpolku. Suoraa, ei kumpuilevuutta. Kokeillaanpa ottaa tässä sellainen spurtin tapainen. Kameran tärinätkin saatiin lähes autenttisena mukaan.

video-2016-05-05-14-38-24 Tämä on toistaiseksi tuntunut polkujuoksun ideaalitapaukselta, sillä siinä on runsaasti käännöksiä, reitti laskee ja nousee vain vähän kerrallaan, ei ole tarvetta kanttailla lenkkareilla, puskien määrä on vähäinen ja puutkin ovat sopivan lähellä, jottei tule liian avaran paikan tuntu. Kerran vuonna 2014 nähty koiranulkoiluttaja juuri tällä matkaosuudella.


video-2016-05-05-14-50-27 Ja onhan täällä tosiaan pururatakin. Vai miltä ne purut nyt näyttivätkään? Kaupunki on antanut tämänkin reitin olla sellaisenaan jo vuosia, vaikka eipä siltä osin sen kummempaa sanomista ole tarpeellista todeta. Talvisin joku taho käy tekemässä reitin hiihtäjille, mutta eiväthän hekään tänne tule, vaan menevät tuonne lentokentän ympäri hiihtämään, minne kaikki muutkin. Sosiaalisuus ja paljon pidempi matka selittävänä tekijänä? Intervallia löytyy sen verran, mitä tässä videossa mennään mäkeä ylös ja mäen laen yli.

video-2016-05-05-14-55-03 Urheiluvälinevalmistajien mainosvideoissa juostaan uusimmat tamineet päällä ties minkä vuoriston rinteillä ja pysähdytään välillä tähyilymään jonnekin alemmas jätettyä Jeepiä, mutta jos riittää, että saa edes parisataa metriä juostua siten, että tuntee kuinka jalka iskeytyy kallion päälle ja voi väistellä pienempiä kiviä, niin sellainenkin reitti löytyy. Tosin, jotenkin tämän reitin osalta tuntuu vähän samalta kuin saadessa pyytämättömiä lahjoja. "Mitä mie oikeesti tällä teen?"

video-2016-05-05-15-12-13 Jälleen yksi muusta poikkeava reitti. Ei sinänsä mitään järisyttävän ihmeellistä, mutta puiden juuristot ja löllömmät kohdat tuovat oman säväyksensä. Reitti päättyy junaradan reunaan, junia kulkiessa muutaman kerran päivässä (tarkistamaton tieto) ja toisella puolen odottaessa lisää metsää (sisältää mm. metsäteitä ja kärrypolkuja).


video-2016-05-05-15-19-55 Tässä on meneilllään jonkinlainen voimannäyte. Tämä on reitti, joka on erittäin raskas, mutta samalla myös erittäin palkitseva. Aluksi jyrkkä ylämäki pitkin epätasaista polkua, mitä seuraa vielä epätasaisempaa polkua kaikkine kantoineen, oksineen, kuoppineen ym. Paikoitellen ottaa kosketusta puiden oksiin ja muutama jyrkkä mutkana pitämään reittiä mielenkiintoisena. Ja sitten sama vielä takaisinpäin. Tässä saa olla askeltamisen kanssa tarkkana varsinkin, jos menee useamman kierroksen, sillä vaikka mieli sanoo, että hyvin jaksaa, niin jalat saattavatkin olla juuri himppuisen eri mieltä ja sitten.. no, tiedäthän. Merkkinä ihmisistä n. vuonna 1980 jätetty nauha suunnistajille.