Lenkkeilyehdotuksia

Sellaiset ohjeet, joissa sanotaan, että päivittäin pitäisi liikkua vähintään 30 minuuttia vaikkapa ulkona kävellen, ovat lähellä höpsismiä, sillä saadakseen elimistönsä oikeasti toimimaan siten kuin sen on "tarkoitettu toimivan", on tarpeen suoriutua eteenpäin kulkemisesta aerobisesti tehokkaammin. Joidenkin näillä sivuilla esiteltyjen tuotteiden kohdalla toimivuus on paljon parempi, jos niiden ottamisen aikoihin on käyty suorittamassa sellaista lenkkeilyä, joka aiheuttaa kohtalaisen määrän hikoilua sen vuoksi, että vauhtinopeus on ollut aerobiselta kannalta tehokasta.


Kuvassa 1 on esitetty esimerkkinä sellainen reitinkulku, joka vie läpi metsäpolun ja metsätien, minkä jälkeen reitti jatkuu kovemmalla alustalla, reitin sisältäessä sekä nousuja, että laskuja. Vauhti on koko matkan ajan aika samanlainen, jaksavuuden joutuessa koetuksille lähinnä ylämäissä. Asfaltille saavuttaessa keho on jo sen verran vetreytynyt, että asfaltilla lenkkeily tuntuu huippuhyvältä. Reitti on ajateltu kuljettavan edestakaisin. Takaisin tullessa voi ottaa rennomminkin, jos tuntuu siltä, että jokin olennainen tavoite kehon herättelyssä on saavutettu. Tässä reitissä todennäköinen ainoa haastava kohta on ensimmäisen loivahkon ylämäen keskikohdan jälkeen, mistä eteenpäin loput 3/4 reitistä ovatkin helppoa ja mukavaa.


Kuvassa 2 on esitetty esimerkkinä sellainen reitinkulku, joka sisältää useita toinen toistaan raskaampia, mutta melko lyhyitä juoksupätkiä, joiden välillä on hetken aikaa kävelyä. Reitti alkaa vapaamuotoisella löntystelyllä, jonka jälkeen palautetaan keholle mieleen mitä se lenkkeily olikaan ja jatketaan siitä sitten tehokkaammilla suorituksilla. Kokonaisusuorituksen asteittaisuudesta johtuen ja eri vaiheiden lyhyyden vuoksi keho ei ehdi kuormittumaan liikaa siihenkään mennessä, kun vauhti on jo saavuttanut erittäin nopean vauhdin. Juoksuvaiheet ovat lyhyitä, mutta sen verran pitkiä, että keho ehtii tottumaan edellisiä vaiheita raskaampaan suoritukseen, minkä jälkeen seuraavat vaiheet tulevat helpommaksi. Ongelmana onkin lähinnä se malttaako olla juoksematta niin pitkään ja niin kovaa kuin jaksaa, mistä olisi seurauksena vaikeammin hallittava palautuminen suorituksesta. Pinnankorkeuden vaihtelut ovat tällä reitillä olemattomat ja reitti on kohtalaisen nopea suorittaa. Aerobisesti erittäin tehokasta, vaikutuksen kestäessä koko päivän, minkä huomaa kyllä mielialassa, toimeenryhtymiskynnyksien mataluudessa, henkisen ryhdin kohentumisessa yms.

Kolmantena vaihtoehtona voisi ajatella esim. lenkkeilyä pelkästään kovalla asfaltilla lenkkeillen, mikä on kyllä erittäin stimuloivaa monella tavalla, mutta sitä ei välttämättä tee mieli suorittaa joka päivä. Riippuu paljolti lenkkeilyvarusteista, palautumisen onnistumisesta ja matkan pituudesta. Pururataa taasen ei voi suositella, sillä se on liian pehmeää, energiaa ja keskittyneisyyttä kuluu turhaan tasapainon hienosäätöön, eikä se muutenkaan stimuloi oikein mitenkään.